Reininghevosilla (quarter, paint) on ruokinnassa omat erityistarpeensa, sillä valmennettavat ja kilpailevat reininghevoset suorittavat raskasta, räjähtävää voimaa vaativaa työtä. Tähän pystyäkseen reininghevoset tarvitsevat nopeaa ja kestävää energiaa. Laadukas, kaikki ravintoaineet riittävästi kattava ravitsemus viivästyttää hevosten väsymystä ja parantaa suorituskykyä vähentäen samalla myös hevosten loukkaantumisriskiä.
Vaikka lännenhevoset ovat usein tehokkaita rehunkäyttäjiä ja saavat runsaasti energiaa suomalaisesta heinästä, ne tarvitsevat riittävästi myös valkuaista, kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja pysyäkseen terveenä ja kyetäkseen hyviin suorituksiin. Näitä suomalainen heinä ei useinkaan sisällä riittävästi hevosten tarpeisiin.
Ravinnon perustat kuntoon ensin
Työn raskaus vaikuttaa ravintoaineista eniten hevosen energiantarpeeseen. Valmennettavat ja kilpailevat reininghevoset eivät monesti saa riittävästi energiaa pelkästään heinästä. Lisäenergiaa hevoselle voi tarjota väkirehujen ja kasvipohjaisten öljyjen muodossa. Reininghevoseen verrattuna esim. allround-lajeja treenaavan lännenhevosen suoritustaso ei usein nouse yhtä korkealle energian tarpeen suhteen, jolloin ne puolestaan voivat pärjätä ilman varsinaista energialisärehua eli väkirehua.
Kuva: Heinä on myös reininghevosen tärkein energianlähde. Kuvapankki.
Lännenhevosen tärkein energianlähde on heinän sisältämät kuidut, joiden riittävä saanti tukee hevosen hyvinvointia ja ruuansulatuskanavan terveyttä ja normaalia toimintaa. Kuidut tarjoavat hevoselle tasaisesti ja hitaasti vapautuvaa energiaa, mikä ei nosta paljoa hevosen verensokeria heinän sokeripitoisuuden ollessa normaalilla tasolla. Hyviä kuidun ja energianlähteitä ovat heinän lisäksi erilaiset heinäpelletit, viljattomat väki- ja mashrehut sekä melassileike.
Western-lajeista reining, cutting ja barrel racing hevoset tekevät työskennellessään lyhyitä, nopeita spurtteja, joissa hevosen maitohappokynnys saattaa ylittyä ja suoritus on osittain anaerobista. Tällöin hevoset käyttävät energianlähteenään ainoastaan hiilihydraatteja kuten sokereita (glukoosia) ja tärkkelystä.
Hevonen saa sokereita yleensä eniten heinästä ja tärkkelystä viljoista ja viljoja sisältävistä väkirehuista. Lännenhevoset ja varsinkin reininghevoset tarvitsevat ruokavaliosta (väkirehuista) jonkin verran nopeasti hyödynnettävissä olevia hiilihydraatteja, jotta jaksavat suorittaa paremmin anaerobisella tasolla, vaikka ovatkin yleisesti ottaen hyviä rehunkäyttäjiä. Tärkkelyksen osuus ei saa olla ruokavaliossa kuitenkaan suuri, sillä se lisää suurina määrinä mahahaavan, lihasongelmien, kaviokuumeen ja ähkyn riskiä. Quarterhevosilla onkin valitettavan yleistä juuri erilaiset lihas- ja aineenvaihdunnan ongelmat.
Rasvoja hevonen pystyy hyödyntämään energianlähteenä vain aerobisessa rasituksessa, mikä tarkoittaa suorittamista matalalla intensiteetillä (esim. käynti, jog, yleensäkin hidas ja pitkäkestoinen työskentely, kuten karjatyöskentely). Rasvan käyttö osana ruokintaa säästää lihasten glykogeenivarastoja anaerobiseen suorituksen vaiheeseen nostamatta verensokeria.
Lyhyt oppimäärä lihassolutyyppeihin
Lännenratsastukseen kasvatetut hevosrodut, kuten Quarter, Appaloosa, Paint-hevoset, jotka on alun perin kasvatettu työskentelemään nautakarjan kanssa, omaavat geneettisesti varsin suuren lihasmassan, joka muodostaa suuremman osan niiden kokonaispainosta muihin hevosrotuihin verrattuna.
Hevosella lihassolytyyppejä on kolme. I lihassolut ovat hitaita ja supistuvat verkkaisesti, mutta voivat tarjota pitkäkestoista ja tasaista suoritusta, kunhan saavat riittävästi polttoainetta ja happea. Tätä lihastyyppiä edustaa mm. matkaratsastuksen hevoset, joilla ei ole suurta näkyvää lihasmassaa mutta pystyvät suorittamaan pitkäkestoista suoritusta.
Nopea II lihassolutyyppi on jaettu kahteen erilaiseen tyyppiin. Tyypin II A lihassolut antavat sekä voimaa että kestävyyttä. Nämä solut voivat hyödyntää suhteellisen suuria happimääriä. Ne kuitenkin väsyvät nopeammin kuin tyypin I lihassolut. Nopeat II A lihassolut voivat suorittaa täydellä teholla noin 30 minuutin ajan, joten niitä halutaan harjoittaa huippuunsa etenkin hevosilla, jotka tarvitsevat sekä voimaa että kestävyyttä, esimerkiksi este- ja kenttähevonen tästä lihassolutyypistä.
Toinen nopea lihassolutyyppi on II B (kutsutaan myös II X). Tyyppiä II B edustavat lihassolut supistuvat kaikkein nopeimmin ja voimakkaimmin ja tuottavat merkittävää voimaa, mutta ne väsyvät nopeasti, koska ne ovat riippuvaisia anaerobisesta energia-aineenvaihdunnasta. Nämä lihassolut voivat pysyä aktiivisina siis vain hyvin lyhytkestoisesti.
Kuva: Quarterhevosen lihaksistoa. Kuva Mari Vidgren.
Quarterhevosilla kuten myös täysverisillä lihassyytyyppiä II on lähes 80-90%. lihassolujen kokonaismäärästä. Tutkimusten mukaan quarterhevosilla on mm. m. psoas ja m. gluteus -lihaksissa yli 60% II B tyypin lihassoluja. Näitä lihaksia esimerkiksi reining hevonen käyttää maksimaalisesti manöövereissä.
Erityishuomio ruokinnassa siis valkuaisen laatuun (aminohappoihin)
Lännenhevosrodut tarvitsevat ravinnosta hyvän aminohappoprofiilin sisältäviä valkuaislähteitä. Suomalainen heinä ei välttämättä sisällä riittävästi välttämättömiä aminohappoja lännenhevosten tarpeisiin, varsinkin silloin kun heinän valkuaispitoisuus on matala (sulavaa raakavalkuaista alle 60 g/kg ka).
Erityisesti nuoret lännenhevoset tarvitsevat runsaasti laadukkaita aminohappolähteitä lihasten rakennusaineeksi. Tällaisia aminohappoja ovat erityisesti lysiini, metioniini ja treoniini. Laadukkaita valkuaisen lähteitä ovat hevosille suunnitellut valkuaistiivisterehut ja aminohappolisärehut, sinimailanen ja soijarouhe.
Suuri lihasmassa ja raskas työskentely lisäävät myös hevosen antioksidanttien, kuten vitamiinien, tiettyjen hivenaineiden ja toissijaisten kasviaineiden tarvetta. Nämä suojaavat lihassoluja rasituksessa muodostuvilta vapailta radikaaleilta ja vähentävät siten lihasvaurioita. Erityisen tärkeää näiden ravintoaineiden riittävä ja normaalia suurempi saanti on hevosille, joilla on geneettisiä lihassairauksia eli myopatioita. PSSM on quarterhevosilla tyypillisesti tavattu sairaus, joiden muodoista ja tutkimustuloksista voit lukea alla liitetyistä tutkimuslinkeistä. PSSM hevosten ruokinnassa tulisi käyttää energianlähteenä ensisijaisesti kuitua, öljysiemeniä ja öljyjä ja tarjota riittävästi laadukkaita aminohappoja lihasvaurioiden korjaamiseen.
Ruokinnalla tukea urheilun aiheuttamiin rasitteisiin tukirakenteille
Reiningissä tyypilliset äkilliset pysähdykset sekä nopeat käännökset ja kiihdytykset rasittavat erityisesti hevosten niveliä, jänteitä, ligamentteja ja myös luustoa. Nämäkin kudokset tarvitsevat riittävästi ravintoaineita nuoresta varsasta lähtien pysyäkseen vahvoina, elastisina ja terveinä sekä välttyäkseen vammoilta ja nivelrikolta. Erityisen tärkeitä ravintoaineita näille kudoksille ovat pääkivennäisistä kalsium, fosfori ja magnesium, hivenaineista kupari, sinkki, mangaani ja pii sekä vitamiineista DE-vitamiinit sekä omega-3 rasvahapot. Suomalainen heinä ei sisällä riittävästi näitä ravintoaineita hevosten tarpeisiin, joten lännenhevoset tarvitsevat vähintään laadukkaan kivennäisvalmisteen tai täysrehun sekä tarvittaessa lisäravinteita tarjoamaan riittävät ravintoaineet näiden kudosten kehitykseen ja ylläpitoon. Tuotteen valinnassa on tärkeää, että tuote sisältää riittävät määrät tarvittavia ravintoaineita ja että ne ovat hevosen elimistölle tehokkaasti hyödynnettävässä muodossa.
Jos ruokavalio ei kata hevosen ravinnontarpeita riittävällä tavalla, hevosen luut, jänteet, nivelsiteet ja nivelet joutuvat kilpailemaan samoista ravintoaineista. Tämän seurauksena hevonen voi kärsiä puutostiloista, jotka johtavat varhaiseen nivelrikkoon tuki- ja liikuntaelimistössä. Erityisen suuri riski puutostilojen negatiivisille vaikutukselle on juuri valmennettavilla ja kilpailevilla hevosilla, erityisesti kuormittavissa lajeissa kuten reining.
Ruokinnan suunnittelu ei ole ydinfysiikkaa, mutta hyvin ja hevoskohtaisesti suunniteltu ravitsemus parantaa osaltaan urheiluhevosen suorituskykyä sekä palautumista rasituksesta.
Reininghevosen ravitsemukseen saat ilmaista neuvoa St. Hippolytin ravitsemusasiantuntijoilta. Talven aikana ravitsemuksen läpikäymiseen on hyvin aikaa ja muutokset ehdit tehdä hyvissä ajoin ennen kisakauden alkua.Artikkelin on kirjoittaneet yhteistyössä:
Elena Autio, hevosen ruokinnan asiantuntija, eläintieteen tohtori, St. Hippolyt, https://hippolyt.fi/
Mari Vidgren, hevosen anatomian asiantuntija, hevososteopaatti, MSc, https://www.vidgrenequineosteopath.com/
Tutkimustietoa:
Valberg, S. J., Williams, Z. J., Finno, C. J., Schultz, A., Velez-Irizarry, D., Henry, M. L., Gardner, K., & Petersen, J. L. (2023). Type 2 polysaccharide storage myopathy in Quarter Horses is a novel glycogen storage disease causing exertional rhabdomyolysis. Equine veterinary journal, 55(4), 618–631. https://doi.org/10.1111/evj.13876
Valberg, S. J., Henry, M. L., Herrick, K. L., Velez‐Irizarry, D., Finno, C. J. & Petersen, J. L. 2023. Absence of myofibrillar myopathy in Quarter Horses with a histopathological diagnosis of type 2 polysaccharide storage myopathy and lack of association with commercial genetic tests. Equine veterinary journal, 55(2), pp. 230-238. doi:10.1111/evj.13574
Naylor, R. J. 2015. Polysaccharide storage myopathy - the story so far. Equine veterinary education, 27(8), pp. 414-419. doi:10.1111/eve.12329
Valberg, S. J., Iglewski, H., Henry, M. L., Schultz, A. E. & McKenzie, E. C. 2022. Skeletal Muscle Fiber Type Composition and Citrate Synthase Activity in Fit and Unfit Warmbloods and Quarter Horses. Journal of equine veterinary science, 118, p. 104123. doi:10.1016/j.jevs.2022.104123
Hyytiäinen, Heli & Mykkänen, Anna & Hielm-Björkman, Anna & Stubbs, Narelle & Mcgowan, Catherine. 2014. Muscle Fibre Type Distribution of the Thoracolumbar and Hindlimb Regions of Horses: Relating Fibre Type and Functional Role. Acta veterinaria Scandinavica. 56. 8. 10.1186/1751-0147-56-8.
Commentaires